Tavallisimmat virheet perustettaessa maanvaraista laattaa

Maanvarainen laatta on käsitteenä moderni ratkaisu perustettaessa matalaperustaista, kellaritonta rakennusperustaa maan pintaan ja jossa laatta voidaan samalla hyödyntää lattiatasona.

Vuosina 1960-1980 rakennettiin koko joukko taloja maanvaraisella laatalla. Vähitellen todettiin kuitenkin, että perustan kosteusvauriot kiusasi usein näitä ratkaisuja.

Tällöin katsottiin, että lattiarakenteita ei ollut syytä perustaa maanvaraisina ja että ongelmat voitaisiin ratkaista rakentamalla perustukset ryömintätilaisina palkistojen varaan maan pinnan yläpuolelle. Vähitellen huomattiin kuitenkin, että myös ryömintätilaiset rakennukset kärsivät tuuletuksesta huolimatta kosteus- ja homeongelmista. Käsite " sairaat talot " oli näin syntynyt.
Syy kosteusongelmiin oli se, että rakennusperustoja ei perustettu kosteusteknisesti niin kuin luonnon lait toimivat.

Silloisia rakennustapoja ja - normeja noudattaen pyrittiin rakennusperustan kuivatus hoitamaan suuripiirteisesti vähätellen salaojituksen merkitystä, pintavesien ohjaamisesta ja oikeasta kapillaarikatkaisusta puhumattakaan.
Syntyneet kosteusongelmat ovat aivan luonnollista seurausta tavasta ratkaista alapohjien rakenneratkaisut. Tästä huolimatta sama luonnonlakien vastainen rakenteiden käsittelytapa jatkuu.

Rakennusalan ammattilaisten tulisi saada käyttöönsä tietoa toimivista ratkaisuista käytännön rakentamiseen.

Toivotaan, että oheinen selvitys edesauttaa kosteusteknisesti oikean ratkaisun löytymiseen ja siten estää allergioille altistuvien ihmisten sairastumisen.

Mikä tai mitkä kosteusosatekijät aiheuttavat kosteusongelmia ?

1960 - ja 1970 - luvuilla oli yleinen tapa valaa lattialaattoja salaojittavan aineskerroksen päälle ja myöhemmin alettiin osin valaa lattiat kapillaarisuuden katkaisevan sorakerroksen päälle. Sellaiset rakenteet joutuvat käytännöllisesti katsoen kaikkien luonnon lakien mukaisten kosteustekijöiden kohteeksi. Valitettavasti vieläkin uudisrakentamisessa ilmenee aivan vastaavia ilmiöitä.

Näin ollen on tärkeää kertoa kosteusongelmien syistä ja kuinka maanvastaiset rakenteet todellisuudessa toimivat, jottei uudiskohteissa enää sijoiteta kosteusongelmia rakenteisiin.

Kosteusvaurioiden syyt ja lähteet ovat seuraavassa:

1. Sisäänpäin suuntautuva vesihöyryn kulku maaperästä.
2. Perusveden kapillaarinen imeytyminen.
3. Sisäilman kosteus
4. Salaojarakenteen puutteista johtuva perustan kosteus
5. Pintavesien aiheuttama kosteus
6. Betonin ulkopuolella olevat tiiviit rakenteet, jotka estävät kosteuden purkautumisen ulos
7. Huonosti ohjatut kattovesien syöksytorvet


Seuraavassa kuvataan sitä miten eri kosteuslähteet vaikuttavat rakennusperustaan.

1. Sisäänpäin suuntautuva vesihöyryn paine maaperästä ( Betonilaatta ilman laatan alaista lämpöeristettä ).

Maanvarainen laatta on kuin kansi, joka pannaan maata vasten. Luonnollinen kosteuden haihtuminen estyy näin maan huokostila esim. laatan alla olevassa singelikerroksessa kyllästyy vesihöyrystä. Maan huokostilan suhteellinen kosteus ( RH ) on tällöin 100 % aina laatan alareunaan saakka. Talon sisälämpötila vaikuttaa maaperän lämpötilaan välittömästi: Betonilaatta "lämpöeristää " ainoastaan n. 1º C. Vesihöyryn paine kosteassa maan huokostilassa muodostuu lähes poikkeuksetta korkeammaksi kuin sisätiloissa ja maaperän kosteus painuu betonilaattaan. Tapahtumaa kutsutaan sisäänpäin suuntautuvaksi vesihöyryn kulkusuunnaksi. Sama kosteuden kulkusuunta koskee myös vastavalettua betonilaattaa, jossa kosteuden kulkusuunta on ainoastaan ylöspäin ts. kuivumissuunta on yksisuuntainen. Riittävä kuivumistulos saadaan aikaan ainoastaa betonilaatan ylimmässä pinnassa, koska laatan alaosa lepää osin kostean soran varassa ja osi vesihöyry maan huokostilasta nousee jatkuvasti betonilaattaan. Se, että betonilaatan pinta näyttää kuivalta ei tarkoita sitä, että voidaan hyvin asentaa seuraavaksi laatalle puulattia. Toimenpide aiheuttaa sen ,että betonilaatta kastuu kokonaan ja on erittäin todennäköistä että puulattia vaurioituu laatan kosteudesta. Tällaiset vahingot ilmenevät pitkällä aikajänteellä ja ovat usein vaikeita käsitettäviä usein jopa rakennusalan ammattilaisille.

2. Kapillaarinen kosteuden nousu

Betonilaatat, jotka valetaan karkean hiekan, hienon hiekan, hiedan, moreenin tai siltin päälle tulevat aina imemään paljon kosteutta maaperästä altapäin. Sama koskee myös anturapalkin ulkopuolelta sivusuunnassa täytöistä siirtyvää kosteutta. Ulkopinnoitteiden vahingot tulevat tällöin näkyviin nopeasti.

Hyvä salaojasora, singeli katkaisevat huomattavasti paremmin kapillaarisuuden kuin edellä mainitut maa-ainekset. Käytettäessä sepeliä kapillaarikatkona, sen tulee aina olla pestyä.

3. Sisäilman kosteus

Toinen ominaisuus, joka voi edistää kosteusvahinkoja on lämpimän kesäilman kosteuslisä. Sisäilma kesällä sisältää paljon vettä, jolloin tämä kosteuslisä aiheuttaa vähenevää betonilaatan kuivumista ylöspäin ja samalla lisää ylhäältä päin laatan kosteutta. Tämä vaikutus koskee ainoastaan betonilaattaa ilman tiivistä pintaa.

4. Puutteellinen salaojitus

On melko harvinaista, että maanvaraisen laatan kosteusongelmat ovat aiheutuneet salaojajärjestelmän tai salaojarakenteiden puutteista. Perustamissyvys on useimmiten matala, joten perusvesitaso ulottuu harvoin betonirakenteiden alareunaan. Hienojakoisessa maaperässä kapillaarisuus nostaa helposti kosteutta maan pintaan. Jos salaojitus puuttuu kokonaan, saattaa kosteusongelmia syntyä.

5. Pintavesiongelmat

Maan pinnan viettosuhteet sokkelia päin saattaa aiheuttaa rakenteiden kastumisen ja edelleen kosteuden siirtymisen kapillaarisesti betonirakenteisiin.

6. Tiiviit rakenteet

Rakennettaessa maanvaraista laattaa käytetään nykyään usein laatan alla eri tyyppisiä umpisoluisia solumuovilevyjä. Tämä rakenne estää alaspäin suuntautuvan kuivumisen. Tällöin on erittäin tarkasti mitattava laatan kosteus ennen lattiapinnoitteiden asentamista, että rakenne on ehtinyt kuivua kunnolla. Muussa tapauksessa kosteus jää kahden tiiviin rakenteen väliin, jolloin kosteusongelmia saattaa syntyä esim. rakennusvaiheessa sateesta tai vesivahingosta. Käytettäessä ISODRÄN - rakennetta saadaan aikaan kahden suuntainen kuivuminen; ylös ja alas maaperään. Näin saadaan aikaan varma toiminnallinen kosteussuoja.

7. Huonosti ohjatut kattovesien syöksytorvet

Syöksytorven ulosheittäjä on usein liian korkealla maan pinnasta ja aiheuttaa näin sokkelin kastumista ja kattovesien pääsyn sokkelin rakenteisiin.