Miksi tämän päivän tuuletetut ryömintätilat ovat tikittäviä aikapommeja, kun taas vielä on olemassa 100…200 vuotta vanhoja täysin terveitä kosteusvaurioista vapaita ryömintätiloja ??

Monelta taholta on kuulunut arvostelua modernien ulkoilmalla tuuletettujen ryömintätilojen kosteusongelmista. Tietääksemme meiltä puuttuu  selkeä ja suora selvitys siitä milloin, miten ja minkä vuoksi pitää muuttaa olemassa olevan ryömintätilan luonnetta siten, että ryömintätilan kosteustekninen varmuus saavutetaan.

Miksi kosteusriski on niin suuri ?

Vastaus todella yksinkertainen. Se johtuu pääasiassa siitä, että kesällä ulkoilma sisältää paljon lämmön sitomaa kosteutta. Kun ulkoilma tulee tuuletusaukkojen kautta ryömintätilaan ilma jäähtyy johtuen talven aikana jäähtyneestä maaperästä. Tästä johtuen kosteus ryömintätilassa nousee erittäin korkeaksi; säännönmukaisesti RH (suhteellinen kosteus) yli 90 %. Homeen muodostumisriski on olemassa jo kun RH on yli 75 %.


Tämä on koko alkukesän ilmiö. Homeitiöiden muodostuminen on normaalisti suurimmillaan ajanjaksolla heinäkuu – syyskuu, jolloin kosteusmäärä ilmassa on suurimmillaan. Homeen muodostuminen vähenee alhaisemmissa lämpötiloissa talvikauden aikana, josta johtuu, että ongelma havaitaan vasta monen vuoden päästä.

Ongelma on samanlainen riippumatta siitä onko ryömintätilan maapohja kalliota tai perusmaata ja riippumatta siitä onko ryömintätilan korkeus matala tai korkea. Kosteusriski kasvaa mitä enemmän tuuletusaukkoja on jäähdyttämässä talven aikana maaperää ja perustan rakenteita.

Miksi perinteinen ryömintätila toimii ?

Perinteiset ryömintätilat  saivat senaikaisista liesien ja lämmitysuunien massiivisista kiviperustoista melkoisesti lisälämpöä  ympäri vuoden. lattiarakenteiden eristeet eivät silloin olleet erityisen hyviä, josta johtui lämmön "vuotaminen" ryömintätilaan. Peruskivimuurissa oli vain muutama harva ns. kissanluukku, joka jarrutti maapohjan jäähtymistä. Ryömintätilan ilma pysyi tästä johtuen riittävän lämpimänä taatakseen riittävän alhaisen suhteellisen kosteuden ja siten pienen riskin kosteusvauroille.

Miten eliminoidaan tuuletetun alapohjan kosteusriskit, jossa ei vielä ole kehittynyt puurakenteisiin vakavia vaurioita ja rakenteiden uusimista ei vielä tarvitse tehdä?

On varsinaisesti kaksi vaihtoehtoa riippumatta perusmuurin ja välipohjan rakennusmateriaalista.

Vaihtoehto 1 : Rakenna alapohja lämpimäksi

Päämääränä on estää ryömintätilan ilman jäähtyminen niin, että suhteellinen kosteus ei  ylitä 75 %.
Orgaaninen materiaali kuten puu, puupohjaiset levyt, joita usein käytetään välipohjien rakentamisessa altistuu homeitiöiden muodostumiselle suhteellisen kosteuden noustessa yli 75 %.

Toimenpiteet:

Valmistelevat työt

  1. Puhdista ryömintätila kaikesta orgaanisesta materiaalista ( puuaines, kaikenlainen roska,   joka voi antaa homeelle tai lahoamiselle "ravintoa" ) Huom! Käytä hengityksen suojainta!
  2. Suorita  homeisten pintojen desinfiointi.
  3. Sulje kaikki tuuletusaukot.
  4. Tiivistä perusmuuri ja välipohjan  palkiston liitoskohdat, jolla estetään ulkoilman pääsy  alapohjaan. Talvikauden aikana ulkoilma jäähdyttää ryömintätilaa ja kohottaa täten suhteellista kosteutta.

 

Lämmöneristys

  1. Lämpöeristä perusmuurit niin, että ryömintätilan ilma ei kylmene talvikauden aikana Perusmuurin ulkopuolinen eristäminen on suositeltavaa, koska siten saadaan perusmuuri lämpimäksi ja kuivaksi. Ellei ulkopuolinen eristäminen ole mahdollinen, eristetään perusmuurin maan pinnan yläpuolinen ulkoilmaan rajoittuva osa ryömintätilan sisäpuolelta.
  2. Lämpöeristä ryömintätilan maaperä. Eristetty maaperä viilenee luonnon tilaan. Käytä eristeenä diffuusioavointa, salaojittavaa ja kapillaarisuuden katkaisevaa lämmöneristettä. Noin 10 cm paksulla eristeellä saavutetaan jo riittävän suuri lämpötilaero ryömintätilan ilman ja maaperän välillä, jotta ilmatilan lämmön sitoma kosteus saadaan siirtymään alas maaperään. Tämä rakenne toimii varmana kosteuden poistajana.
  3. Talvisin kylmänä pidettävät rakennukset tavallisesti vapaa-ajan kesäasunnot, huvilat tms. asennetaan muovikalvo puhdistettua maata vasten, joka johtaa mahdollisen kondensioveden  maaperän alimpaan kohtaan.
  4. Tuloksen seuranta. Sijoita lämpötila- / suhteellinen kosteusmittarin anturi alapohjan palkiston pintaan kiinni ja sijoita itse mittari sisätiloihin sopivan helposti luettavaan paikkaan. Ns. kostein aika vuodesta on heinä – elokuu. Suorita mittarin seuranta kerran viikossa tuona aikana.
  5. Mikäli rakennuksen perustassa on radonongelmia voidaan ryömintätila varustaa imurilla, joka aiheuttaa lievän alipaineen.

Jos ryömintätilan kosteuspitoisuus  ylittää pysyvästi 75 % heinä – elokuun aikana tulee ryömintätilaan järjestää lisälämpöa. Eräs tapa hoitaa asia on ohjata rakennuksen ilmastoinnin poistoilman kierrätys ryömintätilan kautta.

Toinen yksinkertaisempi vaihtoehto on asentaa kosteuteen reagoiva radiaattori (esim. pakkasvahti) heti alapohjan pintaan, jolloin radiaattorin lämpö leviää välittömästi oleelliseen osaan ilmatilaa. Tarvittavat energiamäärät ovat vähäisiä koska riittävä lämpötilan korotustarve on yleensä vain        1 – 2ºC. Tavoiteltava lämpötila on n. 2ºC korkeampi kuin ulkoilman keskilämpötila kesällä normaalisti n. 17ºC. Lämpötilan nosto ryömintätilassa talvikautena nostaa myös yläpuolella olevan lattian lämpötilaa.

 

Vaihtoehto 2  Asenna kosteuden poistojärjestelmä

Toimenpiteet

Valmistelevat työt

  1. Kuten vaihtoehdossa 1. kohdat  1-4 koska ko. toimenpiteet  lyhentävät kosteuskuivaajan käyntiaikaa.
  2. Asenna muovikalvo puhdistetun perusmaan päälle.
  3. Asenna kosteuden poistojärjestelmä.

 

Käyttökustannusten erot:

Lämpöalapohja mahdollistaa korkeamman lattian lämpötilan kuin ratkaisu kosteuden poistojärjestelmällä. Edelleen seuraa energian säästöä johtuen maaperän eristämisestä ja pienemmistä lämpötilaeroista  palkiston rakenteessa

Ryömintätila varustettuna kosteudenpoistojärjestelmällä saadaan kuitenkin ryömintätilan lämpötilaa korkeammaksi kuin ulkoilmalla tuulettamalla. Maapohjan luonnollisesti alempi lämpötila viilentää ilman lämpötilaa.

Mekaaninen järjestelmä asennuksineen aiheuttaa aina kustannuksia energian, tarkkailun, pitkällä tähtäimellä myös korjauksia ja mahdollisen järjestelmän uusimisen.

Molemmissa tapauksissa lähtökohtana on ryömintätilan puhdistaminen kaikesta orgaanisesta aineksesta, ilmastointiventtiilien sulkeminen, perusmuurin ja alapohjan rakenteiden tiivistäminen ja mahdollinen homeisten rakenteiden desinfiointi asiantuntijoiden ohjeiden mukaan.

Edellä mainittu koskee rakennettuja kohteita, joissa joko ei ole tai on vähäisiä kosteus- tai home-esiintymiä. Uudiskohteissa voidaan lämpöalapohjaratkaisulla alapohjan palkisto jättää vähemmälle eristyspaksuudelle ja keskittää eristäminen maaperän ja perusmuurin  eristämiseen.